Kaisamarin rakkaalla oli monta nimeä: L&M, Smart, Marlboro, Barclay, Belmont…

Voiton vei kisassa Kaisamari Sahlman, joka onnistui lopettamaan tupakanpolton kilpailun aikana. Palkinnoksi Kaisamari pokkasi matkan Costa del Soliin. Kaisamariin erotarinan voit lukea alta – se toivottavasti kannustaa meitä kaikkia tekemään omaan hyvinvointiimme vaikuttavia päätöksiä.

******************

Kaisamari Sahlman: ”Näin selvisin erosta”

Minä ja Hän olemme päättäneet erota. Taas, mutta nyt lopullisesti. Tai itse asiassa minä olen päättänyt jättää Hänet, joten ero ei ole tavallaan yhteinen päätös. Rakkaallani on ollut monta nimeä: Sininen L&M, Smart, Marlboro, Barclay, Belmont ja miksi Häntä nyt milloinkin kutsuin.

Olemme olleet erottamattomat lähes 25 vuotta. Välillä olemme olleet pienen hetken erossa, mutta aina palanneet yhteen palavammin ja toisistamme riippuvaisempina kuin aiemmin.

Viimeiset vuodet olimme niin kiinni toisissamme, että se alkoi ho häiritä normaalia elämää. Koko ajan mietin, missä voimme olla kahden ja mitä jos en ehdikään nähdä Häntä ennen palaveriin menoa. Mitä, jos juna on myöhässä, enkä ehdi kokea sitä pientä hetkeä Hänen kanssaan asemalaiturilla ennen junan vaihtoa.

Yhdessäolostamme tehtiin viimeisinä aikoina haastavaa. Lentokoneeseen ja junaan ei ollut enää pitkään aikaan asiaa hänen kanssaan. Ravintolaan emme olleet enää tervetulleita yhdessä. Jopa taloyhtiö päätti, etten saa olla Hänen kanssaan enää parvekkeella.

Eropäätös oli tehty, nyt täytyisi enää toteuttaa se. Hän olisi kyllä halunnut roikkua hihassani elämäni loppuun saakka, mutta minä päätin, että se on nyt lopullisesti taakse jäänyttä elämää. Vaikka sovimmekin hyvin yhteen, en halua, että minut määritellään Hänen kauttaan. Haluan elämän, jossa minä itse säätelen tekemisiäni, enkä ole kenestäkään tai mistään riippuvainen. tulen jatkossa kokemaan paljon asioita uudelleen, mutta samalla ensimmäistä kertaa yksin.

Syyskuu 2018

Eron ensimmäinen päivä oli jo elokuussa. En halunnut jättää Häntä maanantaina, enkä halunnut, että päivä sointuu mitenkään, kuten 18.2.2018. En halunnut, että se on ennen mitään tai minkään jälkeen. Päätin, että se tapahtuu ihan tavallisena torstaina 9.8.2018. Kuntokuurin alkaessa, olin siis ottanut hentoja vauvan askelia kohti uutta elämää. Hapuilevia, mutta selvästi määränpäähän tähtääviä.

Syyskuun ensimmäinen kerta

Ensimmäinen koulutus ilman häntä. Petäys Resort Hattula. En ole koskaan käynyt siellä yksin. Hän on ollut aina mukana ja vahvasti. Tauolla moni rientää ulos ja katson kuinka heidän kätensä hamuavat taskuja jo ovella. Olen päättänyt, että menen muiden kanssa ulos, ihan niin kuin ennenkin. Sataa vettä, en viitsi mennä, kun ei kerran ole pakko.

Lokakuu 2019

Hänen kavereitaan tupsahtelee eteen milloin mistäkin: käsilaukun pohjalta (punainen Colt), eteisen laatikosta (vanha Zippo), takin taskusta (Pirkka-tulitikut)… Vaikka olin jättänyt Hänet, niin Hän ei aikonut päästää helpolla irti. Hänen hajunsa oli pinttynyt kaikkialle.

Pienet muruset taskujen pohjilla ja käsilaukussa muistuttivat vahoista hyvistä ajoista.

Lokakuun ensimmäinen kerta

Ennen teatteriesitystä syömme illallista ravintolassa. Voi luoja, nyt täytyy sanoa, että vanha suola janottaa! Tekee niin paljon mieli, mutta ei, niin ei. Väliajalla ei ole kiire. Täytyy ehtiä vain vessaan ja juomaan lasi viiniä. Vanhan ystävän kanssa ei tarvitse mennä ulos. Aika kätevää, koska ulkona tuulee ja vihmoo vettä vaakatasossa.

Marraskuu 2018

Ihmiset ympärillä ovat huomanneet, etten ole enää riippuvainen Hänestä. Työpaikalla eräs henkilö tsemppaa ja kehuu onnistumistani. Äänessä on pientä piikittelyä ja kateutta. Ymmärrän hyvin, hänkin haluaisi olla samassa tilanteessa kuin minä. Tämä on jokaisen henkilökohtainen matka ja se on kuljettava yksin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ehkä tämä työtoverikin jonain päivänä oivaltaa, että joskus ero on ainoa ratkaisu.

Marraskuun ensimmäinen kerta

Sieltä ne sitten tulivat. Ensimmäiset pikkujoulut ilman vanhaa avecia. Tästä ei hyvä heilu. Paljon porukkaa, hyvää ruokaa ja juomissakaan ei ole säästelty. Mukavaa yhdessäoloa, mutta kaikki muut ramppaavat alvariinsa pihalla. Pari kertaa raahaudun mukaan, mutta kyllä siellä niin usein käydään, että minusta rappusten ravaaminen tuntuu typerältä. Vielä vuosi sitten olisin parkkeerannut itseni pihalle ja ihan vaan siksi, että se olisi ollut kätevämpää minun ja Hänen kannaltaan.

Pikkujouluissa on ihan hauskaa, mutta vähän outoa. Taidan kaivata Häntä hiukan.

Joulukuu 2018

Kadulla edessäni kävelee ihminen, joka ei ole vielä eronnut. Hän haisee. Ei pahalta, muttei hyvältäkään. Heillä näyttää olevan nopea nykivä tyyli. Jokaisella on oma tyylinsä ja niiden tarkkailu on hupaisaa. Hauskaa seurattavaa ja samalla pikkaisen urpon näköistä. Miltäköhän minä ja Hän olemme näyttäneet, ja kuinka moni meille on nauranut. Varmasti moni.

Joulukuun ensimmäinen kerta

En ole mitenkään erityisesti jouluihminen, mutta ensimmäinen joulu yksin kuulostaa silti pahalta. Ylikypsä kinkku, Kauppahallin juustot, ja Alkon eettiset viinit, niistä on minun jouluni tehty ja… mikäs se puuttuukaan. Sytytän kynttilän Hänen muistokseen. Liekki lepattaa ja rauhoittaa. Ei ole ikävä.

Tammikuu 2019

Pimeää, ankeaa ja ahdistaa. Päivät töissä matelevat. Ihmiset ärsyttävät ja kaikki asiat kiristävät hermoa. Tämä ei johdu suhteemme päättymisestä vaan yksinkertaisesti siitä, että talvi ei todellakaan ole lempivuodenaikani. Aina talvesta on selvitty, mutta kyllä se silti jaksaa minua hämmästyttää, että miten.

Tammikuun ensimmäinen kerta

Päätin jo ennen eroa, etten käy vaa’alla ennen kuin erosta on kulunut tarpeeksi pitkä aika. Nyt kuitenkin tuntui siltä, katsotaan, mitä ero on saanut aikaan. Kaikkihan puhuvat siitä, kuinka kiloja tulee varmasti, kun ahdistusta ja onttoa tunnetta korvataan napostelulla. jännittyneenä tuijotan vaa’an lukemaa, + 1,5 kg. Puolitoista kiloa, HA-HAA! Siitäs saitte!

Tämä ei johdu mistään erosta, vaan nämä kilot on ihan reilusti syöty ja juotu. Mahtava tunne!

Helmikuu 2019

Tällaisissa suhteissa elävät ovat melko itsekkäitä, joten muut ympärillä olevat välillä unohtuvat. Lumet sulavat ja asfaltti paljastuu. Paljon roskaa. Minä yritin aina pitää huolen, ettei meistä jäisi jälkeä. Kävelin vaikka hiukan pidemmän matkan, jotta sain peiteltyä jälkemme ja katsottuna, että ystävyytemme jäte päätyy oikeaan paikkaan.

Helmikuun ensimmäinen kerta

Tajuan, että helmikuu on päättymässä ja on kulunut pisin aika koskaan ilman Häntä. Seitsemän kuukautta. S-E-I-T-S-E-M-Ä-N.

Se on tässä tilanteessa pitkä aika ja olen itsestäni ylpeä.

Maaliskuu 2019

Koko kuukausi sairaslomaa! Ajatuskin näin pitkästä ja tylsästä ajanjaksosta kuulostaa kauhealta. Hän hiipii ajatuksiini väkisin ja yrittää saada aivoni ajattelemaan, että sairausloma on aivan hyvä syys siihen, että alkaisin taas viettää aikaa Hänen kanssaan. Ennen, kun minulla oli tylsää, olin sitä mieltä, että Hänen seurassaan aika kului nopeammin. Kyllä ihminen ovi olla tyhmä!

Maaliskuun ensimmäinen kerta

Paljon ensimmäisiä kertoja ja terveyshuolia. Tiedän kuitenkin, että Hänen poissaolonsa edistää toipumistani, enkä oikeastaan uhraa Hänelle ajatustakaan koko kuukauden aikana. Hän ei vain enää kuulu elämääni.

Huhtikuu 2019

KEVÄT! Hajuaisti on palautunut ja kevään voi todellakin haistaa….

Vaikka katupöly kirvelee silmiä ja hiekka narskuu hampaissa, minä vedän keväistä ilmaa keuhkoihini antaumuksella. Keuhkoni nauttivat jopa huonosta ilman laadusta, koska tietävät sen olevan parempaan kuin Hänen myrkkynsä.

Huhtikuun ensimmäinen kerta

Ensimmäinen syntymäpäiväni piiiiiiitkääääään aikaan ilman Häntä. Päätin jo viime kesänä, että olen jättänyt Hänet ennen kuin täytän 40 vuotta. Koska eropäivästä on kohta yhdeksän kuukautta, voin mielestäni sanoa, etten enää tarvitse Häntä, en enää mieti Häntä, en oikeastaan edes muista yhteisiä aikojamme.

Olen siis jättänyt Hänet. Hyvä minä!

Kuulen jo korvissani, kuinka joku siellä toteaa lakonisesti, ettei ero ole lopullinen ja se on nähty niin monta kertaa. Palaamme kuitenkin aina yhteen. Kateellisten panettelua, sanon minä. Minä aion onnistua. Kaikki, ketkä ovat antaneet pikkusormen samankaltaiselle ystävyydelle, haluaisivat siitä eroon. Se on fakta. Minä tiedän päässeeni, ja tunne on aika huikea!

25 vuoden aikana on tullut tehtyä paljon asioita, joissa kaikissa Hän on ollut mukana. Ensimmäisiä kertoja on siis vielä paljon edessä, mutta odotan niitä enemmän innolla kuin kauhulla. Matkasta tulee mielenkiintoinen. Ja tiedä, vaikka ensimmäinen ulkomaan matkani ilman Häntä olisi Costa del Soliin.

Teksti: Kaisamari Sahlman