SOLin oppivuodet maailmalla

SOL lähti maailmalle vappuaattona 2001.

– Olimme silloin Tallinnassa tekemässä kauppoja Rororo-nimisestä siivousliikkeestä. Se oli kohtuullisen pieni yritys, jolla oli vain 300 työntekijää, toimitusjohtaja Juhapekka Joronen sanoo.

Ulkomaanmarkkinoille lähtöä oli pohdittu jo jonkun aikaa.

– Päätimme testata toimiiko idea. Tallinnasta oli helppo aloittaa, matkaa oli saman verran kuin Tampereelle ja kielikin aika helppo.

Jorosen mukaan yrittäjän näkökulmasta Viro oli jo silloin monin tavoin kehittyneempi kuin Suomi.

– Monet käytännöt tosin olivat erilaiset, toimiston nurkassa esimerkiksi jökötti kassakaappi käteistä varten.

Parin vuoden päästä ostettiin alan suurin paikallinen yritys Serviks.

– Samalla meistä tuli markkinajohtaja. Pientä hankausta syntyi siitä, että Serviksin palveluksesta siirtyneelle henkilöstölle oli taipumisen paikka, kun pienempi osti isomman. Markkinat kasvoivat kuitenkin koko ajan reippaasti ja se oli meille hyvä juttu.

Virossa meistä tuli markkinajohtaja.

– Virossa menee nyt hyvin, tosin muutama vaikeampikin vuosi on ollut. Pesulat, jotka eivät muualla ole vielä niin menestyneet, ovat menestyneet siellä hyvin.

Hyvien kokemusten siivittämänä seuraavaksi vuorossa oli Latvia.

– Se ei sitten mennytkään niin yksinkertaisesti. Latviassa kulttuuri on aivan erilainen kuin Virossa. Ostimme yrityksen kolmelta paikalliselta yrittäjältä. Ensimmäiset vuodet yritystä johti yksi edellisistä omistajista ja sen jälkeen johtaja vaihtui tasaisesti aina muutaman vuoden välein. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut, toiminnot ovat kasvaneet ja yritys tekee jonkinlaista tulostakin.

Miljonäärien kaupunkiin

Alkuvuodesta 2004 Juhapekka Joronen luki Suomen kuvalehteä, ja yksi juttu pysäytti.

– Se kertoi Moskovan miljonäärien kasvavasta määrästä. Silloin alkoivat dollarin, ei vaan ruplan kuvat vilistä silmissä. Mitkä markkinat, nuohan tarvitsevat pesulapalveluita, Joronen kertoo nauraen.

Joronen ilmoittautui vapaaehtoiseksi Venäjän toimintojen käynnistäjäksi.

– Olin silloin kolmekymppinen ja se kiinnosti kovin. Venäjästä en tiennyt mitään muuta kuin sen, mitä olin
isoisiltä kuullut.

– Sitralla oli meneillään Venäjä-ohjelma, johon tutustuin ja Tampereella käynnissä olevan venäläisten työllistämisohjelman kautta saimme henkilön kanssani kartoittamaan tilannetta.

Tarkoitus oli ostaa yritys lähellä sijaitsevasta Pietarista.

– Kaikki asiantuntijat kuitenkin varoittivat, että Venäjältä ei missään tapauksessa kannata ostaa yritystä. Suhteilla on valtava merkitys ja sopimukset henkilöityvät johtajiin.

– Toinen tärkeä neuvo oli se, että kannattaa mennä suoraan Moskovaan, koska siellä on kaiken liiketoiminnan ydin. Päätimme, että selvä on, lähdetään sitten sinne ja laitetaan oma yritys myöhemmin pystyyn Pietariin.

Muutaman kuukauden ajan Joronen vietti paljon aikaa Bulevardin ja Albertinkadun kulmassa.

– Tarvittiin notaaria ja aika monta apostillaa maistraatista. Edes leimamme ei venäläisille kelvannut, vaan tilalle piti hommata uusi – pyöreä.

Onnettaren epäsuosiossa

Joulun alla 2004 Joronen vieraili ensi kertaa Venäjällä hakemassa uunituoreen yrityksen paperit. Hän myöntää, että sen jälkeen matkassa olikin sitten rutkasti epäonnea.

– Tapahtui melkein kaikki ne asiat, joista oli varoitettu. Muutaman kohtuullisen alkuvuoden jälkeen yksi asia johti toiseen ja yhtäkkiä meiltä lähti melkein koko bisnes alta ja tapahtui kaikenlaista.

– Koko juttu olisi varmaan jäänyt siihen, ellei L&T olisi ollut samaan aikaan vetäytymässä Moskovasta ja myymässä monta vuotta toiminutta siivousyritystä. Se oli semmoinen firma, jonka uskalsimme ostaa ja kauppa esti romahduksen.

Samoihin aikoihin tehtiin pikavisiitti Puolaan.

– Meitä kiinnosti Varsova ja perustimme sinne yrityksen.

Emme saaneet oikein kiinni puolalaisesta mentaliteetista ja syntyi selkeä luottamuspula. Kun samaan aikaan oli vielä haasteita Moskovassa, päätimme luovuttaa.

– Ei ole mitenkään poissuljettua, ettemme menisi Puolaan uudelleen, mutta tällä kertaa kokeilu päättyi neljään vuoteen.

Koulutuksen tuloksetkaan eivät menneet aina aivan nappiin.

– Osaaminen ja urapolut ovat meille tärkeitä. Tarjoamme henkilökunnallemme tutkintojen suorittamismahdollisuuksia myös kansainvälisesti.

– Kun Virossa järjestettiin palveluvastaaville ensimmäinen laaja koulutus, sieltä soitettiin ja kysyttiin, että saako palveluvastaaville antaa tutkintotodistukset. Vastasimme, että tottakai. Tallinnassa oltiin epäröivän tuntuisia ja syy selvisi pian: työtekijämme hakivat sen jälkeen kilpailijoille töihin meidän todistukset kourassaan.

Moskovasta eteenpäin

Juhapekka Joronen kertoo, että Moskovassa menee nyt hyvin, ja toimintaa vetää Markus Sjöberg. Asiakkaat ovat pääasiassa länsimaisia teollisuusyrityksiä.

– Meillä on myös venäläisiä asiakkaita. Toimimme länsimaisilla periaatteella ja olemme onnistuneet saamaan isoja, hyviä kohteita.

Joitakin linjauksia on tehty.

– Meillä ei ole kunnallisia tai valtiollisia asiakkaita, emmekä ole niitä erityisemmin halunneet.

Moskovassa solmitut liikesuhteet avaavat tilaisuuksia.

– Kun asiakkaamme laajentavat toimintaansa, pääsemme yleensä tar­joamaan palvelujamme. Esimerkiksi, kun eräs teollisuusyritys avasi uuden tehtaan Uljanovskin alueella Cherdaklyssa, 900 kilometrin päässä Moskovasta, menimme sinne heitä varten ja saimme pian alueelta muitakin asiakkaita. Donin Rostoviin menimme toisen asiakkaan matkassa ja SOLin eteläraja siirtyi yhtäkkiä pari tuhatta kilometriä.

Pietarin vuoro tuli kaksi vuotta Moskovan jälkeen, ja johtajaksi lähti Janne Häyrinen.

– Sitä päivämäärää en unohda. Se oli kolmoissynnytys 27.3.2007, hän nauraa.

Samana päivänä syntyivät Jorosen kaksospojat.

– Nyt kaikki sujui jo helpommin, kun oli kokemusta Venäjän markkinoista ja Pietarissa saimme asiakkaiksi myös suomalaisia yrityksiä.

Aurinkoinen brändi toimii

Joronen kertoo, että varsinkin johtamiskulttuuri Venäjällä on toisenlainen.

– Siellä johtajat neuvottelevat johtajien kanssa ja henkilövalinnat ovat hyvin tärkeitä. Palveluvastaavat eivät puhuttele asiakkaamme esimiehiä.

– Temperamenttia myös löytyy aivan toiseen tapaan. Yleisesti esimies on kovempi alaisilleen, eikä sitä pidetä mitenkään kummallisena, vaan enemmänkin merkkinä välittämisestä.

SOLin aurinkoinen brändi erottuu edukseen Venäjällä.

– Pesulailmeemme jopa plagioitiin eräässä kauppakeskuksessa Moskovassa. Se ei meitä kauan harmittanut, vaan oli ennemminkin kunnianosoitus brändille.

Vuosien saatossa venäläisyys on tullut Joroselle läheiseksi.

– Osaan nyt vähän kieltäkin ja olen hyvin innostunut venäläisestä kulttuurista.

Venäjällä SOLin liikevaihto oli viime vuonna 7,7 miljoonaa euroa.

– Toimintaa ei ole tarvinnut rahoittaa vuosiin, he pärjäävät omillaan ja rahavirrat ovat alkaneet liikkua tännepäin.

– Kasvu on tasaista, ja olen sanonut, että nautitaan nyt. Koskaan ei voi tietää, jos tulee esimerkiksi joku radikaalisti toimintaedellytyksiin vaikuttava valtionhallinnon päätös, mitä sitten tehdään.

Ruotsiin ja Liettuaan

Päätös lähteä Ruotsiin tehtiin 2006 ja kuusi vuotta myöhemmin ostettiin siivous- ja toimitilapalveluita tuottava Reneriet.

– 600 henkeä työllistävällä yrityksellä oli oma vahva erikoisalansa ja saimme hyvän aseman ruotsalaisten liikennevälineiden siivouksessa.

– Reneriet oli perheyritys ja omistajan ei ollut todellakaan helppo luopua siitä.

Alkuun yritystä veti sen entinen omistaja, ja tänä vuonna ohjakset otti Tina Wessman Hellstadius.

– Se on monilla mittareilla mitattuna hyvin toimiva yritys. Heillä on aivan oma toimintatapansa ja siihen emme puutu.

Yritys toimii Tukholman ja Malmön alueella.

– Siellä meidän on mahdollista laajentua maantieteellisesti varsinkin etelään ja aloittaa myös aivan uusia liiketoimintoja.
Liettuassa toiminta alkoi 2013 ja yksikköä lähti vetämään Elizaveta Blokhnina Moskovasta.

– Se ei mennyt mitenkään helposti. Aloitimme aivan nollista, ja tottahan se on, että yleensä kukaan ei halua olla se ensimmäinen asiakas.

– Nyt markkinat kasvavat sielläkin, mutta hitaasti, eivät ollenkaan niin kuin oletimme.

Omia arvoja kunnioittaen

Joronen toteaa, että väkisin ei mennä minnekään.

– Jos meidän arvomme ja periaatteemme eivät jossain toimi, niin sinne ei sitten mennä.

– Sopeutua tietenkin pitää osata. Palvelualalla pitää tuntea kohdemaan yrityskulttuuri hyvin, jos meinaa pärjätä. Esimerkiksi Venäjällä SOLin paikalliset ammattilaiset pyörittävät toimintaa ja mukana on vain suomalaiset vetäjät.

– Voimme myös tarjota rajat ylittävää palvelua. Viron, Latvian ja Liettuan liiketoimintayksiköt sulautuivat viime vuonna yhteen. Fuusion kautta syntynyt SOL Baltics on nyt Baltian alueen suurin kiinteistöpalveluyritys, josta vastaa Rinel Pius.

Kansainvälisten yritysten ydinporukalle on järjestetty yhteistä koulutusta SOLilaisuudesta.

– He tietävät hyvin, mitkä ovat meidän yrityksemme reunaehdot eli missä rajoissa mennään.

Kasvua kansainvälisillä markkinoilla on tarkoitus jatkaa.

– Olemme miettineet, että maa vuodessa voisi olla hyvä tahti. Tällä hetkellä kansainväliset toiminnot kasvavat noin kymmenen prosentin vuosivauhtia ja tuovat 20 prosenttia konsernin liikevaihdosta.