Arkkitehdiksi opiskelevat Jari Inkinen ja Hanna Gullstén suunnittelivat uniikin toimitilan oman porukan ideoiden pohjalta.

Aurinkoisuus valloitti meidät

– Meillä oli punaiset kassit, joissa säilyttää tavaroitaan ja istumapaikan sai valita vapaasti. Sihteerejä ei palkattu ja taloushallinto vastasi suoraan toimitusjohtajalle. Täällä laukkasi vieraita tätä menoa ihmettelemässä, Anu Eronen kertoo.

Uudelle yritykselle etsittiin toimitilaa, johon olisi hyvät liikenneyhteydet ja tarvittiin paljon parkkitilaa. Vanhalla Talvitiellä oli vuokrattavana entinen valokuvastudio.

– Tämä oli lähellä, toimimme silloin Lindströmin talossa Sörnäisten rantatiellä ja toimitusjohtajana kutsuin sitten koko porukan näyttöön mukaan. Meitä pyöri täällä kymmeniä, ja lopulta isännöitsijä kysyi minulta, että enkö osaa päättää asioista, hallituksen puheenjohtaja Anu Eronen kertoo.

– Vastasin hänelle, että kuinka moni menee katsomaan asuntoa ilman perhettä. Porukallahan tänne tullaan. Isännöitsijä meni hiljaiseksi.

Parin päivän päästä tehtiin vuokrasopimus.

– Meitä viehätti tilan korkeus ja mahdollisuus saada sinne mitä vaan.

Sisustusta suunnittelemaan valjastettiin koko henkilöstö.

– Perusidea oli se, että miksi toimiston pitää näyttää toimistolta. Miksi pitäisi mennä johonkin suljettuun tilaan, jonka ovi pannaan kiinni.

– Pidimme ideointi-iltoja, ja fläppitaulut kertyivät täyteen ehdotuksia siitä, minkälaisessa tilassa kukin haluaa töitä tehdä. Kärkisijalla olivat isot pöydät, joiden ympärille on helppo kokoontua.

Arkkitehdiksi opiskelevat Jari Inkinen ja Hanna Gullstén lähtivät piirtämään tältä pohjalta ja tilasta tuli aivan uniikki mökkeineen, siltoineen, keinuineen, näkkäripöytineen ja puhelinkoppeineen. Naivistinen taide ratkaisi seinäpulman.

– Täällä oli valokuvastudion mustat rosoiset seinät ja meillä ei yksinkertaisesti ollut varaa rempata niitä. Päätettiin, että pannaan mieluummin rahaa johonkin, mikä ihmisiä oikeasti ilahduttaa ja ostettiin tänne semmoista taidetta, mistä pidettiin.

– Neljä vuotta muuton jälkeen koko talo siirtyi sitten meidän omistukseen, eikä seiniä silloinkaan maalattu eikä maalata.

Epäilijöitä riitti

Merkittävää uudessa toimitilassa oli se, että kukaan ei saanut omaa huonetta.

– Meillä oli punaiset kassit, joissa säilyttää tavaroitaan ja istumapaikan sai valita vapaasti. Sihteerejä ei palkattu ja taloushallinto vastasi suoraan toimitusjohtajalle. Täällä laukkasi vieraita tätä menoa ihmettelemässä, kun siihen aikaan ei tällaisia ratkaisuja ollut meilläpäin tehty. Joku toimittaja ihmetteli ääneen, tuleeko tänne kukaan koulutettu töihin.

– Kyllä on tullut, Anu toteaa nauraen ja lisää, että häneltäkin kysyttiin, miten hän voi tehdä töitä tämmöisessä paikassa, missä ihmiset häiritsevät. Vastasin, että olen tällä näiden ihmisten takia enkä papereiden.

Palvelualalla puhelin pirisee taajaan ja vaihdepuhelimiin vastaa se, joka on paikalla.

– Istuin siinä itsekin toisinaan aamuvarhaisella ja sain hyvän tuntuman siihen, missä mennään. Meillä oli myös sisäpuhelimet ja kännyköiden tuloa odotimme kuin kuuta nousevaa. Otimme ne käyttöön heti kun ne tulivat markkinoille.

Uutta tekniikkaa kokeiltiin rohkeasti ja alusta asti pyrittiin myös paperittomuuteen.

– Meillä oli oma deski, jonka kautta hoidimme kaiken sisäisen liikenteen, materiaalit ja kutsut. Kirjanpidon osalta mentiin vähän riskillä alkuun, kun lainsäädäntö ei sellaista vielä tuntenut, mutta olisihan meillä ollut kaikki tarvittavat asiakirjat esittää, jos joku olisi kysynyt.

Uudenlaiset toimitilat ja matala organisaatio tukivat työnteon uusia oppeja.

– Panostimme tiimityöhön, vastuuseen ja vapauteen.

Haluan ansaita palkkani

Toimitusjohtajana Anu Eronen hoiti hallinnolliset työt iltaisin.

– Päivät jaoin niin, että 60 prosenttia omalle porukalle ja 40 prosenttia asiakkaille. Kyllähän mun piti lisämyyntiä saada. Kun menin asiakkaan luo, olin aina miettinyt jonkin teeman etukäteen.

– Oman porukan kesken taas piti hoitaa asioita ja pitää fiilis hyvänä.

Johtajana hän kuvaa itseään tuloshakuiseksi ja nopeaksi.

– En kerta kaikkiaan kestä, että selitellään asioita ilman kehitysehdotusta tai jos joku tulee valittamaan jostain, ilman että hänellä on tarjota ratkaisua asiaan.

Hallituksen puheenjohtajana suhde yrityksen arkeen on etäisempi, ja tähtäin kauempana.

– Tavoitteenamme on, että olisimme miljardiyritys 2025 ja siihen tarvitaan myös kansainvälistä kasvua. Suomessa suurimmat odotukset ovat tällä hetkellä turva-, kiinteistö-, ja henkilöstöpalvelun puolella. Olemme toki avoimia myös muille aloille, joista yksi hyvä esimerkki on tänä vuonna postin kanssa perustettu yhteisyritys.

– Heitä nimenomaan kiinnosti meidän yrityskulttuurimme. Uskon, että he huomaavat pian miten joustavuutemme ja ketteryytemme palvelee uutta yhteisyritystä Flexo-palveluita.

Teksti. Vaula Aunola, kuva: Antero Aaltonen