Marjan tarina

Työurani käännekohtia ovat olleet alan vaihdokset. Ravintola-alalla työskentelin kaiken kaikkiaan 27 vuotta eri työnantajilla. Työtaipaleeni alussa tein loikkauksen turkisalalle, jossa viihdyin 8 vuotta. Alan- ja työnantajan vaihdokset ovat tuoneet vaihtelua ja piristystä arkeen.

Jäin eläkkeelle 63 -vuotiaana. Suurin muutos oli päivärytmin muutos, sillä olin tottunut tekemään töitä yöllä. Olin jo ennen eläkkeelle siirtymistä päättänyt jatkaa työntekoa. Terveys oli hyvä ja halua auttaa vanhuksia oli aina ollut mielessä.

SOLin palvelukseen tuloni kävi helposti ja nopeasti: näin netissä ilmoituksen ja vastasin hakemukseen, kerroin kiinnostuksestani ja osaamisestani. Pääsin haastatteluun ja jo muutaman päivän päästä kirjoitettiin työsopimus. Sain avustajan paikan toispuolisesti halvaantuneen naisen luona. Tuntui hienolta! Ihmettelin, että näinkö helppoako se on? Miksiköhän työttömiä on niin paljon?

Aloitin henkilökohtaisen avustajan työn kaksi viikkoa eläkkeelle jäämisen jälkeen enkä ole katunut. Olen avustanut neljää eri henkilöä, nyt avustan vain tätä halvaantunutta kolme päivää viikossa ja olen tyytyväinen.

Minulle ei ole tullut sen suurempia esteitä työelämässä. Eläkkeellä alkanut selkäkipu on toki jonkinlainen rajoite, mutta olen työorientiotunut. Oikealla asenteella ja maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

Työllä on ollut aina ollut minulle suuri merkitys. Raha on tietysti ollut yksi motivaattori. Mutta hyvillä työnantajilla ja työkavereilla on ollut suuri merkitys. Olen myös saanut arvostusta niin talon johdolta, työkavereilta kuin asiakkailtakin ja se on kantanut eteenpäin. Nyt tätä työtä tehdessä tuntuu hyvältä, kun voi auttaa ihmistä joka tarvitsee apua, tuntee itsensä tarpeelliseksi ja on tekemistä.

Eläkeläisille, jotka haluavat vielä jatkaa työuraa, haluan sanoa, että rohkeasti vain mukaan! Avustajan työ on moninaista ja haastavaakin. Itse voi vaikuttaa työnmäärään ja työaikoihin.