– Teemme tiivistä yhteistyötä ja työstämme kiinteistölle pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelman, ensimmäinen lähetystösihteeri Cecilia Köhler Sandgren kertoo. Vierellä kohteesta vastaava SOLin palveluesimies Todi Lindh.

Ruotsin suurlähetystöä hoidetaan huolella

Helsingin Kauppatorilta on vain harppaus henkeäsalpaavan kauniiseen ja aistikkaaseen lähetystörakennukseen. SFV Statens Fastighetsverk valitsi viime kesänä kiinteistöhuoltoyhtiökseen SOLin. Arvorakennus saa yhteistyössä laaditun kunnossapitosuunnitelman.

Ensimmäinen lähetystösihteeri Cecilia Köhler Sandgren kuvailee hymyillen Ruotsin suurlähetystön ja SOLin välisen yhteistyön alkutaivalta.

Suuressa arvokiinteistössä riittää tekemistä.

– On kuin aurinko olisi tullut taloon.

Huumorin sävytteinen kommentti yhteistyökumppanin yrityslogosta ei vähennä eikä väheksy kiinteistön entisten huoltotoimien arvostusta. Vanhan ja arvokkaan kiinteistön kunnosta huolehti aiemmin ansiokkaasti useimmiten vain yksi henkilö. Ajan ja kasvaneiden vaatimusten myötä tarpeet ovat nyt kuitenkin toiset.

Suuressa arvokiinteistössä tekemistä riittää ja yksi tekijä ei riitä kaikkeen. Viime kesänä käynnistynyt yhteistyö SOLin kanssa oli lähetystörakennukselle ensi askel ammattimaiseen kiinteistöhuoltoon.

Aikatauluissa on pysyttävä

Suurlähetystön päivittäinen ohjelma on tiukka ja aikatauluihin voi tulla yllättäviä, äkillisiä muutoksia. Kaikki vieraat, myös mahdolliset yllätysvieraat on kyettävä ottamaan vastaan joustavasti ja ilman suuria mullistuksia.

Lähetystön tiloissa jokainen huone edustaa omaa tyylisuuntaa.

Köhler Sandgren korostaa, että talo vaatii huolenpitoa ympäri vuorokauden. Hän käy tuttavallisen napakan keskustelun SOLin palveluesimiehen Todi Lindhin sekä päivittäisistä huoltotoimista vastaavien palveluvastaava Harri Lantan ja palveluohjaaja Otto Ljungbergin kanssa. Ikkunoita on tiivistettävä ja alakerran ovien lukituksia tarkastettava.

– Yhteistyö SOLin kanssa on lähtenyt mainiosti käyntiin, Ruotsin suurlähetystön ensimmäinen lähetystösihteeri Cecilia Köhler Sandgren toteaa.

– Asiat ovat hoidossa. Lukituksen tsekkasin jo eilen. Se on nyt kunnossa, Harri Lantta sanoo.

– Yhteistyö SOLin kanssa on lähtenyt mainiosti käyntiin, Ruotsin suurlähetystön ensimmäinen lähetystösihteeri Cecilia Köhler Sandgren toteaa.
– Yhteistyö SOLin kanssa on lähtenyt mainiosti käyntiin, Ruotsin suurlähetystön ensimmäinen lähetystösihteeri Cecilia Köhler Sandgren toteaa.

Hän lienee toiminnan mies ja jättää enimmät puheet työtovereilleen.

– Hyvä paikka tämä on. Jokainen työpäivä on erilainen, mies kuittaa utelut tekemisistä.

– On palkitsevaa työskennellä ympäristössä, jossa huolellisuutta ja täsmällisyyttä arvostetaan vastavuoroisesti, Todi Lindh sanoo.

Otto Ljungberg nyökkää hyväksyvästi ja toteaa, että lähetystössä vallitsee oma, erityinen ilmapiiri, jonka aistii tietynlaisena arvokkuutena.

– Ei niin, ettenkö osaisi olla kohtelias mihin tahansa menenkin, mutta täällä omaan käytökseen kiinnittää erityistä huomiota.

Hän naurahtaa hyväntuulisesti ja korostaa, että töihin on aina kiva tulla.

– Kaikki huikkaavat iloisen ‘hejn’ toisilleen. Joka aamu.

Arvokkaat puitteet tuovat haastetta

Lindh, Ljungberg ja Lantta toteavat, että vanhassa talossa on luonnollisesti omat haasteensa. He kaikki kuitenkin sanovat nauttivansa ainutlaatuisesta arkkitehtuurista, joka antaa oman mausteensa arkipäivän työhön. Otto Ljungberg on aiemmin työskennellyt Valtioneuvoston linnassa sekä eri ministeriöissä ja sanoo olevansa erityisen viehättynyt vanhoista, hienostuneista rakennuksista.

– Jonkun mielestä vanhat talot ovat toivottomia hoitaa, mutta minusta asia on juuri päinvastoin. Vanhalla talolla on historia ja oma, ainutlaatuinen tarinansa.

Kolmikko on yhtä mieltä, että diplomatiasta ja kansainvälisestä ilmapiiristä huolimatta tai ehkäpä juuri niiden takia suurlähetystössä vallitsee välitön tunnelma. Suomalaiset kaiketi käyttäisivät sanaa lupsakas.

– Vanhan rakennuksen kunnossapito on mielenkiintoista. Lähetystön ilmapiiri on aivan erityinen, samaan aikaan arvokas ja miellyttävän rento, palveluohjaaja Otto Ljungberg sanoo.

– Vanhan rakennuksen kunnossapito on mielenkiintoista. Lähetystön ilmapiiri on aivan erityinen, samaan aikaan arvokas ja miellyttävän rento, palveluohjaaja Otto Ljungberg sanoo.
– Vanhan rakennuksen kunnossapito on mielenkiintoista. Lähetystön ilmapiiri on aivan erityinen, samaan aikaan arvokas ja miellyttävän rento, palveluohjaaja Otto Ljungberg sanoo.

Monissa asemamaissa työskennellyt Köhler Sandgren toteaa, että suomalaisten kanssa on helppo toimia.

– Ruotsalaisena on tietysti miellyttävä olla maassa, jossa Ruotsi tunnetaan niin hyvin, hän sanoo mutta huomauttaa, että yllätyksiäkin on ollut.

– Luulin, että olisimme enemmän samanlaisia. Olemme ulkoisesti aika samankaltaisia, mutta mentaliteettimme ovat erilaisia, hän jatkaa ja sanoo huomanneensa, että suomalaisilla on paljon sääntöjä, joita he tunnollisesti noudattavat.

– Ruotsalaisillakin on määräyksensä, mutta niihin tehdään mielellään ja helposti poikkeuksia, Köhler Sandgren nauraa ja muistuttaa, että kiinteistöhuollon tehtäviin heijastuu myös, että rakennus on myös monen suurlähetystössä työskentelevän koti.

– Asun itsekin täällä.

Kunnossapitosuunnitelma tehdään yhdessä

– Teemme tiivistä yhteistyötä, jonka avulla rakennamme kiinteistölle pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelman. Sen pohjalta tulevaisuuden remontit, niiden budjetoinnit ja aikataulutukset saadaan selkeytettyä.

Joka toinen viikko on yhteinen palaveri, jossa käymme läpi tarvittavat toimenpiteet. Ja, tietysti, tärkeintä on päivittäinen kommunikaatio. Asiat hoituvat nopeasti ja mahdolliset pikkuviat voi korjata heti, Todi Lindh sanoo.

Ja, tietysti, Ruotsin maaperällä kun ollaan; virallisena puhuttelumuotona kanssakäymisissä on sinuttelu.

– Absolut, Cecilia Köhler Sandgren sanoo.

Lähetystön sisustuksen on suunnitellut ruotsalainen arkkitehti Torben Grut, joka on sisustanut myös Öölannin saarella sijaitsevan Solliden, kuninkaallisten kesänviettopaikan.

 

Arvorakennus seisoo paraatipaikalla

Ruotsin suurlähetystö seisoo paraatipaikalla Helsingin kauppatorin laidalla. Naapureina ovat presidentin linna ja muut arvokkaat, paljon elämää ja historiaa nähneet vanhat rakennukset. Kauppaneuvos Johan Henrik Heidenstrauchin kodiksi vuonna 1843 valmistuneen jyhkeän rakennuksen suunnittelijaa ei varmuudella tiedetä, mutta doorilaiset pylväät ja muut yksityiskohdat viittaavat suomalaiseen arkkitehtiin Anders Fredrik Granstedtiin.

Talon julkisivu on matkan varrella alkuperäisestä muuttunut, sillä Heidenstrauchin kuoltua rakennuksen osti venäläissyntyinen kauppaneuvos, joka oli ihastunut Venäjällä tuolloin suosittuun barokin tyylisuuntaan. Hän halusi, että talon julkisivu muokattiin muodin mukaiseksi; jotkut vähän ilkeämieliset kuuluvat puhuneen jopa pöyhkeilevästä, arkkitehtonisesta koreilun halusta.

Ainutlaatuinen arkkitehtuuri komistaa arjen.

Muutostöiden yhteydessä rakennus muuttui yksityispalatsista vuokrataloksi, ja vuosien varrella se oli monien tunnettujen kauppias- ja virkamiesperheiden asuntona.

Rakennuksen keskeinen sijainti viehätti myös ruotsalaisia, jotka Suomen itsenäistymisen jälkeen etsivät sopivaa paikkaa suurlähetystölleen. Talo kauppatorin kupeessa siirtyi Ruotsin valtion omistukseen vuonna 1921.

Uutta käyttötarkoitusta varten rakennus oli saneerattava, ja työhön palkattiin ruotsalainen arkkitehti Torben Grut, jonka ansiolistalla on muiden muassa Öölannin saarella sijaitseva Solliden, kuninkaallisten kesäviettopaikka.

Tavoitteena oli, että lähetystörakennus veisi ajatukset Pohjanlahden toiselle puolelle, ja siksi ei ole yllätys, että Tukholmassa vieraileva suomalainen saattaa huomata omasta pääkaupungistaan tuttuja piirteitä Tukholman kuninkaallisen linnan julkisivussa, kun sitä katselee Lejonbackenin suunnalta.

Grutin näkemystä edustustilojen sisustuksesta on tyyliarvioissa määritelty sanoilla arvokkuus ja koruttomuus. Huoneet on hahmoteltu siten, että jokainen niistä edustaa tiettyä historiallista tyylisuuntausta. 1980-luvun alussa suurlähetystörakennus peruskorjattiin suomalaisen professorin Erik Kråkströmin johdolla.

Talo valmistui vuonna 1843 ja siirtyi Ruotsin valtion omistukseen vuonna 1921

TEKSTI JA KUVAT: HANNELE KOSKINEN