– Teen taidetta kaikenlaisista materiaaleista ja kerään töissäkin kaikkea käyttökelpoista, Sanna Hakkarainen sanoo.

Taiteilija työssään

SOL Henkilöstöpalveluiden palveluosaaja Sanna Hakkarainen toteaa, että tuntityö ihmisten parissa tuo vaihtelua kuvataiteilijan yksinäiseen puurtamiseen.

Lapsena Sanna Hakkarainen haaveili askartelutädin ammatista. Kuvataiteilijaksi hän valmistui Pekka Halosen akatemiasta.

– Tämä on ollut ihan loistava juttu, että saan olla töissä silloin kun haluan. Yleensä teen töitä pari vuoroa viikossa, mutta joskus olen ollut töissä yli kaksikymmentäviisikin tuntia. Olen ottanut töitä sen mukaan, miten opiskelu on sallinut.

On ollut loistojuttu, että saan olla töissä silloin, kun haluan.

Työskentely ihmisten parissa tuo vaihtelua kuvataiteilijan yksinäiseen puurtamiseen. Sanna on tehnyt SOL Henklilöstöpalveluiden kautta töitä ABC Delin toimipisteissä. Ennen taideopintoja hän oli jo suorittanut hotellivirkailijan tutkinnon ja työkokemusta oli kertynyt monenlaisista tehtävistä kaupan alalla.

– En tykkää istua paikoillani ja tästä työstä pidän erityisesti, koska työtehtävät vaihtelevat niin paljon ja aina välillä paistetaan pullaa, Sanna nauraa.

– Minusta on myös mukavaa mennä töihin sellaiseen toimipisteeseen, missä en ole ollut aiemmin töissä. Joskus sitä joutuu heti tosi kiireen keskelle ja silloin sitä vaan yrittää tehdä parhaansa, että hommat sujuvat. Vakituinen henkilökunta on yleensä erittäin tyytyväinen, että joku tulee auttamaan. Ja hyvä mielihän siitä itsellekin tulee, kun onnistuu.

Sanna pitää aidosti asiakaspalvelusta ja ihmisten kohtaamisista eikä pelkää silloin tällöin eteen tulevia hankaliakaan tilanteita.

– Silloin auttaa huumori. Ehdottomasti pieni vitsailu toimii paljon paremmin kuin tosikkomainen komentelu.

 

Tuttu juttukaveri

Vaikka monet asiakkaista pysähtyvät vain nopeasti tankkaamaan autonsa ja viipyvät kahvilassa vain hetken, voi asemalta silti löytää ripauksen pienen kylän ainokaisen baarin meiningistä.

– Olen tehnyt joissakin toimipisteissä töitä niin monta vuoroa, että kanta-asiakkaat ovat tulleet tutuiksi. Monet heistä ovat taksikuskeja ja heidän kanssaan jutellaan päivän tapahtumista. Toiset käyvät melkein joka päivä ja jotkut viihtyvät pitempäänkin.

Ja niin tutuksi Sanna on tullut työkavereilleen, että kukaan ei enää ihmettele takahuoneessa olevaa laatikkoa, jonka kyljessä lukee Sannan roskat – älä vie!

– Teen taidetta kaikenlaisista materiaaleista ja kerään töissäkin kaikkea käyttökelpoista.

 

Värikkäitä viittauksia

Taiteilijan työhuone on täynnä töitä, joista hetken tuijottamisen jälkeen löytää paljon tuttuja kuvia, esineitä, henkilöitä ja pintoja uusissa yhteyksissä. Tekniikaksi Sannalle käy mikä vaan. Hän rakentaa veistoksia, tekee grafiikkaa, maalaa, värjää pitsiä ja piirtää. Ja käyttää näin valmistuneita töitä taas osina uusiin kollaaseihin. Värikkäät työt ovat kuin sukelluksia ihmismuistiin.

Kollaasin aiheena Helene Schjerfbeck.

 

Sanna kaivaa esille ison ja paksun leikekirjan.

– Liimaan näihin kaikenlaisia innoituksen lähteitä. Minua kiinnostaa kaikki. Ideat syntyvät materiaaleista ja silti kaikissa töissä on jotakin minusta. Olen tehnyt myös aika monta työtä itsestäni lapsena.

Sannan töitä on ollut esillä useammassa yhteisnäyttelyssä ja hänen grafiikan työnsä on muun muassa päässyt esille nuorten taiteilijoiden arvostamaan The Art of Basware -kilpailunäyttelyyn.

Taiteilijan leipä

Sanna on onnekas taiteilija. Hän ei enää asu vanhempiensa luona, mutta he ovat tarjonneet asunnostaan tyhjäksi jääneen huoneen työtilaksi.

– Tämä järjestely toimii hienosti. En tunne enää itseäni niin yksinäiseksi kuin kellaritilassa, missä tein töitä aiemmin. Tietenkin haaveilen isommasta työtilasta. Olisi upeaa, että saisin järjestettyä kaikki keräämäni materiaalit ja tehdyt työt niin, että näkisin missä mennään. Ja voisin tehdä isompia töitä, mutta työhuoneet maksavat.

Sannaa ei pelota taiteilijan ammatin yleinen varjopuoli eli rahapula.

– Kyllä sitä varmaan pitää tehdä monenlaisia töitä jatkossakin, että pärjää. Ja jatko-opintojen jälkeen voi sitten hakea vaikka opetustöitä.

Teksti ja kuvat: Vaula Aunola